”Hän itki kun käveli alamäkeä, ja nauroi ylämäessä. Syy tähän omituiseen käytökseen oli, että alamäessä hän ajatteli jo pian alkavaa ylämäkeä ja ylämäessä sitä nautintoa, joka alamäen helppoudesta pian seuraisi.” -saksalainen kansantarina Tahvo Pöllöpeilistä
Joogasta voisi olla apua, sanoivat viisaasti lääkärini ja ystäväni.
Rehellisyyden nimissä, ei alkuun houkuttanut. En tiennyt joogasta riittävästi. Ainoa omakohtainen kosketus lajiin oli muutama tylsähkö astangatunti vuosien takaa ja uskomus siitä, että joogaa harjoittavan täytyisi elää samalla hyvin kurinalaisesti ja askeettisesti. Otin kuitenkin neuvosta kiinni ja menin suosituille Kaisa Kärkkäisen tunneille. Olin kuullut paljon hyvää kyseisen joogakoulun lempeistä tunneista ja myöhemmin kouluttauduin itsekin Heartful Yoga -opettajaksi.
Mieli joutuu lujille, kun on sairaus joka laittaa kerta toisensa jälkeen pysähtymään. Toisinaan kivut kaatavat sänkyyn, joskus uupumus, huolet tai uskonpuute. Sellaisina hetkinä läheisten lämpö ja joustaminen ovat tärkeintä tukea, mutta vaikka ympärillä olisi jokainen ja kaikki maailman herkut, on mielenrauha löydettävä lopulta itse ja sisimmästään. Jooga on raivannut polkua sitä kohti ja on suuri syy valon löytymiseen myös haasteiden keskellä.
Vasta joogan avulla opin elämään kroonisen sairauden kanssa omannäköisesti. Ensin täytyi surra ja antaa ajan parantaa. Sitten jotakin oli kuoltava, jotta syntyi uutta. Kukaan muu ei olisi voinut määrittää miten paljon aikaa prosessiin menisi, sillä muutos joka ei ole valinta, on paljon vaadittu. Kuitenkin elämässä juuri muutosten myötä voimme saavuttaa täysin odottamattomia ja merkityksellisiä asioita. Itse löysin hitaamman arjen taian ja ymmärryksen arjen kauneudesta.
Tavalla tai toisella harjoitan joogaa päivittäin. Joskus pitkään ja hartaudella, joskus vain muutaman minuutin. Alati muuttuvissa mielen ja kehon muutoksissa tarvitsen kaiken tasapainon ylläpitämiseen joogaa. Työkaluja ajatella toisin. Jooga muistuttaa joka kerta, että jos en neuvottomuuteeni mitään muuta keksi, hengitän muutaman syvän hengityksen ja tiedän jo pelkästään sen tuovan paremman olon.
Parasta joogan antia on, että se auttaa tarkastelemaan kaikkea lintuperspektiivistä, vapauttaa ja tuo toivottua näkökulman vaihdosta asiaan kuin asiaan. Ja joogan avulla olen löytänyt lauseen, joka sopii kaikenlaisiin tilanteisiin, opettaa menestyksen hetkellä nöyryyttä ja lohduttaa vastoinkäymisissä.
Ja jota voi hokea milloin tahansa:
“Tämäkin menee ohi.”
♡ Susanna
Kirjoittaja on joogaopettaja ja säveltäjä, joka perään kuuluttaa hiljentymisen taitoa ja antaa onnellisuutta lisäävän lukusuosituksen: Näkökulman vaihtamisen taito, Mattila, Antti S.