”Mitä leijona tekee?” kysyi mummi minulta ja matki sitten kanssani eläimiä: kissaa ja lehmää, käärmettä ja leijonaa.
Lapsena mummin kanssa joogaaminen oli hauskaa leikkimistä. Pääsin usein mukaan joogaleireille Saarijärven joogaopistolle (retriiteiksi niitä taidettiin ryhtyä kutsumaan vast 2010-luvulla). Siellä sai vuorotellen maata lapsen asennossa ja hiihtää. Parasta!
Näiden kokemusten vuoksi jooga on kulkenut mukana elämässäni kaikkien sen vaiheiden läpi: nuoren opiskelijan astanga-innostuksesta äitiysjoogaan, hatha-harjoituksesta luulot pois -bikramiin ja korona-ajan päivittäisiin online-tunteihin.
En silti koskaan suunnitellut opettajuutta. En ennen vuotta 2022. Silloin tapahtui samaanaikaan kaksi asiaa: kaverini osti Heponiemen, upean ja luonnonkauniin kurssikeskuksen, ja kälyni (joogaope hänkin) keksi suositella minulle restoratiivisen joogan ohjaajakoulutusta.
Jokin levon joogassa oli kutkuttavaa, joten ilmoittauduin mukaan. Heponiemi yksinkertaisesti tuntui niin mahtavalta paikalta järjestää joogaviikonloppu, ettei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä.
Olen heittäytyjäluonne ja luotan vahvasti intuitiooni. Yksi asia johti toiseen. Seuraavaksi löysin itseni yin-joogaopettajakurssilta. Retriittejä tuli lisää, ja ajatus joogaopettajan peruskoulutuksesta alkoi vetää minua puoleensa. Sopivaa koulutusta ei heti tullut eteen, kunnes löysin Heartful Yogan sivut. Lempeyden jooga iski sanaparina heti, tuntui kuin olisin tullut kotiin. Ja siltä tuntui myös Vasaramäellä Atman-ryhmän ja ohjaajien Kaisan ja Maitsun kanssa.
Kuva: Maria Kärkkäinen
Heartful Yogan koulutusvuosi oli täynnä oivalluksia, jotka eivät suinkaan jääneet vain matolle. Tein päätöksen lähteä täysipäiväiseksi yrittäjäksi tuotantoyhtiön toimitusjohtajan työstä. Ratkaisu antoi päiviini tilaa opettaa joogaa. Nimesin yritykseni Kiva Yogaksi mummini mukaan: hänen nimensä oli Kirsti Valanne.
Ensimmäiset tunnit ohjasin puistossa kotikulmillani Oulunkylässä. Tuntui merkitykselliseltä opettaa omassa naapurustossa ihmisille, joiden arjessa on liian monta liikkuvaa osaa ja jotka eivät aina ehdi lähteä keskustan studioille työpäivän jälkeen. Tuttu fiilis itsellekin.
Tunneille tuli aluksi muutama ihana ystävä, jotka pyysivät tunteja myös sisätiloihin. Ensin opetin vain itse, sitten palkkasin yritykseeni muitakin opettajia.
Opetettuani vuoden verran alivuokralaisena aloin kaivata omaa studiota – ja jälleen kohtalo astui peliin: tila lähti alta, ja koiralenkillä vastaani tuli tyhjä liikehuoneisto viiden minuutin päässä kotioveltani. Nyt se on oma studioni, paikka ihan tavallisille joogeille, omalla ”kylällä”. Sen kynnys on matalalla, eikä osallistuminen katso ikää, kuntoa tai harrastuneisuutta.
Olen saanut studiolleni opettajiksi muitakin Lempeyden joogan ohjaajia sekä ihania uusia tuttavuuksia. Retriiteillä upeassa Heponiemessä olen ohjannut sittemmin paljon myös itse, mikä on ollut loistava mahdollisuus suunnitella pidempiä, temaattista kokonaisuuksia. Heponiemi on paikka, jonne kaikki haluavat palata.
Viimeisimpänä innostuksen aiheena joogapolullani ovat somaattisen liikkeen ja kehollistetut tuntityypit. Niitä on ollut upeaa päästä testaamaan retriiteissä ja sopivin annoksin tunneilla.
Kaksi vuotta sitten ystävä kysyi, mitä aion tehdä joogaopettajan koulutuksella. Sanoin silloin vitsillä, että perustan studion naapureille ja ohjaan retriittini itse. Ja sitten perustan studioita muihinkin lähiöihin! Silloin nauratti, nyt hymyilyttää: suunnitelmat porisevat jo…
Lempeydellä,
Laura Nevanlinna @kivayogahki
Laura on valmistunut Heartful Yoga -opettajakoulutuksesta vuonna 2023. Käy tutustumassa Lauraan ja Kiva Yogaan lisää täältä.